Alppiruusut, vko 12

Sairasteluista johtuen viime viikon viikon kasvi-päivitys tulee vasta nyt. Alunperin minun piti kirjoittaa alppiruusuista heti blogin aloittamisen jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aiemmin en niinkään välittänyt alppiruusuista, koulun kanssa kasvikursseilla kiersimme mm. Ainolan puistossa ja kasvitieteellisessa katsomassa rhodoja, mutta silloin ne eivät tehneet suurtakaan vaikutusta. Silmäni avautuivat vasta kun menin työharjotteluun Englantiin Muncasterin linnaan, jossa on uskomattoman laaja valikoima alppiruusu-lajikkeita! Mielettömiä pensaita, mahtavia kukkia ja ennen kaikkea se väriloisto!!

Upea pinkkikukkainen alppiruusu, vieressä keltakukkainen atsalea.

Suomessa emme valitettavasti pääse ihastelemaan ihan näin uskomattoman kokoisia alppiruusuja, mutta kyllä rhodot meilläkin menestyvät, kestävimmät lajikkeet aina V-vyöhykkeelle saakka. Etelä-Suomessakin pääsee ihastelemaan näyttäviä alppiruusuja esim. Helsingin rodopuistossa.

Rhododendron-suku voidaan jakaa karkeasti lehtensä varistaviin atsaleoihin ja läpi vuoden vihreiseen alppiruusuihin. Alppiruusut on yksi upeimmin kukkivista pensassuvuista. Niiden koristearvo perustuu kukkiin, mutta myös läpi vuoden vihreää, rehevää lehdistöön. Alppiruusujen suurin uhka ei niinkään ole talvipakkanen, vaan ennemminkin kevätahava, joka kuivattaa lehdistöä. Kasvupaikan tulee olla suojassa kevätauringolta ja tuulelta.


Alppiruusut viihtyvät varjossa, mielellään suojapuuston alla, happamassa maassa (pH 4,5-6,5). Kasvualusta saisi olla kosteahko, muttei märkä, koska pensaat eivät siedä seisovaa vettä. Alppiruusuja ei saa istuttaa syvään eikä maata saa tiivistää liikaa heikon juuriston vuoksi. Hyvin tärkeää on myös maan pysyminen ilmavana ja kuohkeana. Siksi kannattaakin kattaa maa maanpeitekasveilla (esim. pikkutalvio Vinca minor) ja varjossa viihtyvillä perennoilla (esim. saniaiset). Maanpeitekasvien avulla maa pysyy kuohkeanan ja kosteana. Lisäksi maanpeitekasvit varjostavat maanpintaa, jolloin aurinko ja tuuli eivät pääse kuivattamaan maanpintaa alppiruusujen tyvellä.

Marjatanalppiruusut (Tigerstedtii-ryhmä) on kehitetty Suomessa pääosin mustilanalppiruususta, joka selviytyy jopa -44 asteen pakkasissa. V-vyöhykkeellä menestyviä alppiruusuja-lajikkeita ovat 'P.M.A Tigerstedt' ja 'St. Michel' (ja 'Pekka').

Kekkilällä löytyy valikoimista Rhodomultaa ja -ravinnetta.

Lisätietoa alppiruusuista saa esim. Rhododendron-kerholta ja puutarha-alan kirjoista